Nyt oon ollu koti-Suomessa melkein kuukauden ja tää mulla on tämmönen ihana, tyhjä, kiva tunne, on kivaa olla himas, mut samalla tää on vähän outoo. Vähän väliä mulla on semmonen tyhjä fiilis, että jotain puuttuis. Mulla on ikävä mun perhettä ja kavereita Utahis, mut samalla oon niin onnellinen, että oon taas täällä Suomessa. Home sweet home. Vaikka SLC on mun toinen koti, ja aion palata sinne vierailulle, mutta Suomi on se paikka minne kuulun. Haluan matkustella, asua ulkomailla silloin tällöin, nähdä maailmaa, mutta luulen, että tuun aina palaamaan Suomeen haha...
First steps on the Finnish ground after again 10 months.
Jag vet inte riktigt var jag ska börja, har så mycket att berätta om men kan ju inte börja skriva upp allt om de sista dagarna i Utah, Year End Camp i DC och de första dagarna/veckorna i Finland. Jag tänker iallafall göra ett skillt inlägg om Washington DC där vi Explorius-utbytisarna hade ett Year End Camp, kanske ett inlägg om sista dagarna i Utah, eventuellt ett inlägg om de senaste veckorna i Finland. Sedan vet jag inte... Jag tror nog att jag kommer fortsätta att blogga, men i annan blogg isåfall. Det kommer nog några inlägg ännu i denhär bloggen.
En oikein tiedä mistä aloittaisin, mulla on oikeest niin paljon kerrottavaa, mutta enhän mä voi alkaa kirjoittamaan kaikesta nyt just tässä... Teen ainakin postauksen meidän Explorius-vaihtareiden Year End Campist Washington DCssä, ehkä postauksen vikoista päivistä Utahis ja varmaan myös postauksen näistä viime viikoista Suomessa. Sitten en tiedä... Tää blogi jää kaikille esille ja itseäni varten myös, tää on täynnä muistoja. Ehkä jatkan bloggailuu, mutta siinä tapauksessa toisessa blogissa. Koitan eka saada nää vikat vaihtari-postaukset valmiiks! Kyllä tänne ainakin muutama postaus tulee lähiaikoina.
At the airport in SLC, last goodbyes/see-you-laters, no make-up and couldn't stop crying. Host dads pic. I almost start crying when I see this pic..... MISS YOU!
Ihana ♡
VastaaPoista