En oikein voi tajuta, että oon ollut täällä jo tasan viisi kuukautta tänään, tuntuu kuin olisin juuri laskeutunut SLC:n lentokentälle, ja viiden kuukauden päästä mun pitäis muka olla takaisin Suomessa, en oikein tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä. Aika on menny niin hirmu nopeasti ja monet vaihtarit kertovat, että toinen puoli vaihtovuodesta menee vielä nopeammin, ja se ajatus pelottaa mua. Nyt kaikki on alkanut sujumaan vielä paremmin, tai siis, tuntuu siltä, että oon kavereiden kanssa entistä läheisempiä, enkä halua ajatella sitä päivää, kun mun pitää jättää heidät kaikki tänne, enkä edes tiedä milloin tulen takaisin. Yks hyvä juttu silloin, kun jätin Suomen oli, että tiesin, että tulen joskus siinä kesäkuussa takaisin. Tietenkin haluan tulla tänne käymään, tapaamaan läheisiä, jotka täällä asuu, mutta ei se kuitenkaan tule olemaan samanlaista. High schoolin jälkeen useimmat mun kavereista lähtee yliopistoihin opiskelemaan, eri paikkoihin, eri puolelle Jenkkejä.
Ehkä ajattelen liikaa tulevaa, mutta asiahan on se, että tiedän, että nämä tulevat kuukaudet tulevat menemään ihan sikanopeasti. Tietenkin olen iloinen, että saan palata Suomeen ja nähdä kaikki mun rakkaat kaverit ja perhe ja sukulaisia yms. Olen onnellinen ja ylpeä, että Suomi on mun kotimaa ja oon oppinut arvostamaan Suomea niin paljon enemmän. Joitakin asioita on vaikea selittää, niin kuin tämä - oon iloinen, että saan palata Suomeen ja nähdä mun laheiset, joita oon ikävöiny tosi paljon, mutta tulen ikävöimään tätä paikkaa ihan hirveästi. Tämä on mun toinen koti, täällä mulla on mun perhe #2 ja aivan ihania kavereita. Kuitenkin odotan innolla näitä tulevia kuukausia ja tätä aikaa, jota kutsutaan vaihtovuoden paremmaksi puoliskoksi, odotan, että saan pitää enemmän hauskaa, kokea asioita, joita en ole vielä kokenut, ja että saan lähentyä mun kavereiden kanssa entisestään. Juuri nyt oon tosi onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä mulla on.
Picture: weheartit.com
Min familj går inte i kyrkan eller hör inte till någon religion, men de flesta av mina vänner gör det, så idag frågade en tjej, Abby från mitt cheer-lag, och bor i min granne om jag vill följa med på deras onsdags-aktivitet med deras gäng som går i samma kyrka. Altså jag hade sååå roligt, vi åkte med några bilar upp till Park City till ett ställe där vi åkte i en jätte lång pulkabacke med uppblåsbara ringar, såna som de har i typ vattenparker - snow tubing (klicka så får du upp google-bilder som ger lite bättre förklarning). Först åkte man upp för backen med en lift, sedan åkte man ner för backen med ringarna, och det gick snabbt, skojj helt enkelt! Dessutom fick vi varm kakao och donitsar haha. Tänker nog följa med på flera aktivitetet med gänget. :)
Mun perhe ei käy kirkossa tai kuulu mihinkään uskontoon, mutta useimmat mun kavereista kuuluu, joten tänään yks tyttö, Abby, joka on mun kaa cheer-joukkueessa ja asuu ihan naapurissa pyysi mut mukaan sen kirkko-jengin keskiviikko-aktiviteettiin. Menin mukaan ja oon iloinen, että menin, koska mulla oli tosi kivaa! Ajettiin Park Cityyn päin ja mentiin yhteen paikkaan, missä oli tosi pitkät ja aika jyrkät pulkkamäet, joita pitkin laskettiin sellaisilla rinkeleillä, jotka on täytetty ilmalla, näitä löytyy niinku vesipuistoista.. Anyway, tätä sanotaan englanniks ''tubing'' (klikkaa, nii pääset google kuviin, jotka selittää paremmin). Ensin mentiin mäkeä ylös hisseillä, jotka veti meidät ylös, sitten laskettiin alas ja kovaa meni, oli vaan hirmuhauskaa! Saatiin vielä lämpimää kaakaota ja donitseja lisäks, namii. Meinaan ihan varmana mennä tän kirkko-jengin kanssa noihin aktiviteetteihin useammin, oli tosi kiva tapa viettää keskiviikko. :)
Tänkt inte på det allt för mycket utan njut av den underbara tiden du har kvar där!
VastaaPoistaIhana ja iloinen blogi sulla, vaikka varmasti on ollu niitä huonompiakin päiviä.
VastaaPoista